Kun kokkolalaisen Piia Martikaisen tunneilla otetaan esiin videopeli Minecraft, työrauha leviää luokkaan kuin itsestään. Yhteinen oppimiskokemus syntyy, kun oppilaatkin pääsevät neuvomaan opettajaa.
Miten tietokonepelin palikoista voidaan rakentaa sekä antiikin Kreikka amfiteattereineen että ihmisruumis, jonka päästä päähän kulkee hermoimpulssi? Torkinmäen koulun maantiedon ja biologian opettaja Piia Martikainen ei oikein itsekään ollut varma, onnistuisiko moinen.
Onneksi oppilaat tiesivät paremmin. Heille Minecraftin hiekkalaatikkomainen pelimaailma oli jo ennestään tuttu.
”Sanoin vitosluokkalaisille, että nyt rakennetaan Minecraftilla antiikin Kreikka, ja niin he vain rakensivat”, opettaja muistelee. ”Tuli kauppalaivaa, amfiteatteria, sotalaivoja ja toreja. Se oli ihan huikea juttu.”
Martikainen hyödyntää hittipeliä auttaakseen oppilaita niin hahmottamaan kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita kuin kehittämään luovuuttaan ja tiimityötaitojaan. Opettajana hän tuntee oppiaineen sisällön ja pedagogiikan, mutta monissa tilanteissa varsinaiset pelitaidot tulevat oppilailta.
”Esimerkiksi ihmisprojektissa kysyin oppilailta, saisiko Minecraftilla luotuun ihmishahmoon lisättyä aivoista varpaaseen kulkevan hermoimpulssin. Lopulta tärykalvot tärisivät ja sydänkin pumppasi.”
Kehuja, tiimityötä ja ongelmanratkaisutaitoja
Martikainen tutustui Minecraftiin konferenssimatkalla Torontossa, jossa hän pääsi testailemaan peliä työpajassa. Viedessään pelin ensimmäistä kertaa omaan luokkaansa hän oli lähinnä katsellut ohjevideoita YouTubessa.
Oppilaiden innon näkeminen rohkaisi opettajaa miettimään pelille monenlaisia käyttötarkoituksia – mutta ei kaikessa eikä koko ajan.
”Peliä voi käyttää aina silloin, kun se tuntuu järkevältä. Pakkopullaa siitä ei saa tulla.”
Moneen muuhun opetusmenetelmään verrattuna Minecraft on kuitenkin kaukana pakkopullasta. Martikainen on huomannut, että niistä oppilaista, joita koulunkäynti ei yleensä kiinnosta, saattaa pelien avulla kuoriutua erinomaisia ongelmanratkaisijoita. Lisäksi oppilaat kehuvat toistensa saavutuksia vuolaasti, päästävät luovuutensa valloilleen ja oppivat ryhmätyöskentelyä.
”Oppilaat ovat innoissaan siitäkin, että pääsevät kerrankin neuvomaan opettajaa”, Martikainen kertoo nauraen. ”Itse opin samalla koko ajan lisää.”
Pelin varjolla oppivat siis kaikki, yleensä lähes huomaamattaan. Minkäänlaisia työrauhaongelmia ei Martikaisen mukaan ole Minecraft-tunneilla ollut.
Tietotulva poikki pelillä
Martikainen on työskennellyt luokanopettajana yli 15 vuoden ajan, ja nyt hän toimii biologian ja maantiedon opettajana Kokkolassa.
Into juuri biologiaan ja maantietoon on peräisin omien kouluaikojen erinomaisilta opettajilta. Siksi Martikainen tietää hyvin, että opettajalla on suuri vaikutus lasten ja nuorten tulevaisuudensuunnitelmiin sekä hyvässä että pahassa.
”Jos sitä alkaa ajatella liikaa, tulee kauhistus. Tärkeintä on olla ymmärtäväinen ja kannustava niin, ettei vain paasaa tiukkaa faktaa vaan ottaa oppilaat huomioon persoonina sekä innostaa heitä löytämään kiinnostavia puolia omasta oppiaineesta kuitenkaan puuduttamatta heitä tietotulvalla.”
Yksi tapa katkaista tietotulva onkin juuri pelillistäminen. Aina ei tarvitse olla kyse digipeleistä, vaan Martikaisen mielestä leikkimielinen tietovisa tai vaikkapa oma versio Haluatko miljonääriksi? -kilpailusta voi toimia hyvin.
Ei ruutuajan määrä vaan laatu
Pelin varjolla oppilaat paitsi joutuvat olemaan luovia ja kehittävät kykyjään ratkaista monenlaisia ongelmia ryhmissä, myös harjoittelevat tiedonhankintaa. Martikaisen tunneilla on rakennettu Minecraftin avulla esimerkiksi eurooppalaisia nähtävyyksiä, kuten Eiffel-torni ja Colosseum.
”Etsimme mittoja ja kirjaimellisesti viivoittimen kanssa selvitimme kokosuhteita”, opettaja kuvailee. ”Mistään ei löytynyt selkeästi, minkä mittainen mikäkin Colosseumin sivu on, joten samalla testattiin ongelmanratkaisutaitoja.”
Martikainen hyödyntää oppitunneillaan tietokoneita aina tarpeen tullen. Hän pitää tärkeänä sitä, että nuoret oppivat hyödyntämään teknologiaa, sillä digitaitoja tarvitaan muuallakin kuin koulussa.
Koulussa vietetty ruutuaika ei Martikaista huoleta. Hänen mielestään tärkeintä on se, mitä koneella tehdään.
”Monilla oppilailla on puhelin kasvanut käteen, mutta se on lähinnä viihdekäyttöä”, hän huomauttaa. ”Koulussa oppii taitoja, joita tarvitaan työelämässä. Esimerkiksi liitteen lisääminen sähköpostiviestiin voi olla joillekuille vaikeaa, vaikka kuinka osaisi käyttää kännykkää.”
Windows 10 on arjen työkalu
Myös Martikainen itse hyödyntää tietotekniikkaa lähes kaikessa. Windows 10 on tullut niin tutuksi, ettei hän edes ajattele sitä erillisenä työkaluna vaan osana sujuvaa arkea.
”Se on melkein joka hetki nokan edessä. Teen tuntisuunnitelmat, käytän kalenteria, seuraan somea, katson videoita, pidän yhteyttä Skypen välityksellä”, Martikainen luettelee.
Office-paketti tuo yhteen välineet, joista on apua sekä töissä että vapaalla. Martikaisen perhekin käyttää Windowsia suunnitellessaan matkoja ja jakaessaan valokuvia, karttoja ja varaustietoja. Samoin oppilaiden esitelmät ja tehtävät saa näppärästi tallennettua digitaalisten työkalujen avulla.
Martikainen uskoo tulevaisuuden tuovan aina vain uudenlaista teknologiaa myös pedagogiseen käyttöön, ja hienosäädön myötä käytettävyys entisestään paranee. Digitaalisen kynänkäytön mestari ei kuitenkaan usko perinteisten kynien ja vihkojen katoavan kokonaan.
