Internet tuntuu olevan kaikkialla. Kyse ei kuitenkaan ole sattumasta vaan hyvin suunnitelluista langattomista verkoista. Dustinin ja ITaidon asiantuntijat kertovat keinot, joilla yritykset saavat parhaan hyödyn irti langattomista verkkoyhteyksistään ja välttävät kompastuskivet muun muassa huolellisen ennakoinnin ansiosta.
Langatonta internetyhteyttä tarvitaan toimistossa vähän joka nurkalla. Neuvotteluhuoneessa täytyy saada Skype-yhteys, monitoimilaitteesta lähetetään skannatut tiedostot sähköpostiin, ja varmuuskopiot tallentuvat kaikkialta pilvipalveluun.
Langattoman verkon ongelmat voivat siis vaikuttaa merkittävästikin työn sujuvuuteen. Useimmiten yhteyksien tökkimisen taustalla on asiantuntijoiden mukaan puutteellinen suunnittelu.
”Perinteinen ongelma on se, että aiemmin verkkoja on suunniteltu kuuluvuus edellä”, sanoo Dustinin teknologiakonsultti Pauli Riikonen. ”Kun laitteita oli huomattavasti vähemmän, tärkeintä oli, että signaalivahvuus oli riittävä niissä tiloissa, joissa laitteita käytettiin.”
Nyt verkolta vaaditaan myös kapasiteettia, koska laitteita ja käyttäjiä on merkittävästi enemmän kuin ennen. Samalla liikenteen määrä on kasvanut, kun videoneuvotteluiden ja muiden viivekriittisten palveluiden käyttö on lisääntynyt. ITaidon vanhempi verkkoasiantuntija Elias Saarela huomauttaa, että suorituskyvyn puute käy ilmi nimenomaan viiveinä esimerkiksi puheessa ja videossa.
”Osittain taustalla on voinut olla ajatus, ettei verkon toimivuus edellytä suunnittelua tai panostusta”, Saarela kuvailee. ”Verkon asennuksessa ei välttämättä ole huomioitu sitä, että toimistossa liikutaan paikasta toiseen ja verkon on toimittava missä tahansa.”
Saarelan mukaan langaton verkko on myös kiinteää yhteyttä alttiimpi viiveille ja häiriöille. Kun käytössä on rajallinen määrä radioaaltoja, kanavapäällekkäisyyksiä ei voida välttää.
”Kaapelissa käyttäjä ei kilpaile muiden kanssa radioajasta, joten suorituskyky on lähtökohtaisestikin parempi.”
Kevyestä käytöstä videopuheluihin ja pilvipalveluihin
Sekä Riikonen että Saarela kannustavatkin aloittamaan langattoman verkon suunnittelun tarpeiden määrittelystä. Ensin on siis oltava selvillä siitä, mitä verkolta halutaan sekä nyt että lähitulevaisuudessa ja millaisia päätelaitteita verkkoon halutaan liittää.
”Kevyimmillään käyttö on sähköpostin käyttöä, kun vaikkapa tilauksia otetaan vastaan sähköpostilla. Toisessa ääripäässä ovat viivekriittiset palvelut ja niiden päälle pilvipalvelut, joissa suuri määrä liikennettä kulkee jatkuvasti läppäriltä pilveen ja takaisin. Jos yhteydet pätkivät, käyttökokemus on väistämättä huono”, Riikonen selittää.
Saarela huomauttaa, että esimerkiksi videoneuvottelulaitteille voi asentaa oman yhteyden, jolloin ne eivät kuluta jaettua langatonta kaistaa ja siten hidasta muiden työntekoa. Jos erityistarpeet huomioidaan erikseen, langattoman verkon vaatimukset hellittävät.
”Langattoman verkon voi rakentaa niin, ettei siltä edes oleteta valtavaa suorituskykyä”, Saarela sanoo. ”Silloin se ei ole mission critical vaan enemmänkin nice to have.”
Yhteys voi tyssätä paksuun seinään
Jos langattoman verkon toiminta on kriittisessä osassa työnteon sujuvuutta, kompromisseille ei juuri ole sijaa. Saarela käyttää esimerkkinä varastonhallintaa, jossa tuki- ja päätelaitteet hoitavat tuotteiden keräystä ja kuljetusta varastolta kassalle. Langaton verkko kulkee tilassa, jossa on korkeita hyllyjä täynnä tavaraa.
Tällaisissa tapauksissa Saarela ja Riikonen suosittelevat niin kutsutun heatmap-kartan tekemistä.
”Paikan päällä tehdyillä mittauksilla voidaan selvittää, minne signaali kuuluu ja missä se vaimenee”, Saarela sanoo.
Vähemmän haastavissa tapauksissa laskennallinen kuuluvuus ja esimerkiksi erilaiset vaimentumat voidaan arvioida pohjakuvan ja materiaalien perusteella. Riikosen mukaan vaimennuksia aiheuttavat yleisimmin raskasrakenteiset seinät, sähkökaapit ja hissikuilut.
Joskus pohjakuvasta tehty arvio riittää mainiosti, mutta joskus vaimentumat voivat tulla yllätyksinä.
”Esimerkiksi sairaalassa pohjakuviltaan identtiset huoneet voivat olla kuuluvuudeltaan hyvinkin erilaisia, jos niiden välinen seinä on voimakkaasti vaimentava”, Riikonen sanoo.
Tukipisteitä ja kaapeleiden kuntotarkistuksia
Kun huolellinen suunnitelma on tehty, voidaan määritellä tarvittavien datapisteiden määrä. Jos jo olemassa olevat pisteet eivät riitä, uusille voidaan etsiä pohjakuvan tai heatmapin perusteella optimaaliset sijainnit.
Riikonen selvittää aina asiakkaan kaapeloinnin kunnon ja tyypin.
”Vauhtia on oltava vähintään yksi gigabitti, jotta kaapelointi ei aiheuta pullonkaulaa tukiaseman suorituskykyyn.”
Saarela muistuttaa myös käytettyjen laitteiden huomioimisen tärkeydestä.
”Verkkoa suunnitellaan päätelaitteen mukaan, eli on pohdittava, onko kyseessä perusläppäri vai jokin dedikoitu laite.”
Yritysten on lisäksi huomioitava järjestelmän muovautuvuus ja se, onko valittu laitteisto käyttökelpoinen vielä teknologian kehittyessä. Kasvuyritykset ovat sikäli erityisen hankalassa asemassa, että ne harvoin voivat tietää varmaksi, kuinka vauhdikkaasti laitteiden ja käyttäjien määrä paisuu.
”Silloin on tärkeää, että järjestelmä skaalautuu ja hallittavuus säilyy. Kontrolleripohjaiset järjestelmät toimivat saumattomasti siten, ettei tukiasemaan yhdistämisen kanssa tule ongelmia”, Saarela neuvoo.
Lisää liikennettä verkon valtateille
Niin Riikonen kuin Saarelakin ennustavat langattoman verkon tulevaisuudelle käytön voimakasta kasvua. Molemmat arvioivat, että tukiasemien solukohtainen kapasiteetti lisääntyy jatkossa merkittävästi.
”Esimerkiksi koululuokassa saattaa olla helposti kymmeniä laitteita, eikä wlan-tekniikkaa ole alun perin suunniteltu siihen, että luokallinen käyttäjiä pyörittää YouTubea samanaikaisesti. Ongelmana on heikko hyötysuhde, sillä silloin, kun tietyllä kanavalla yksi laite lähettää tai vastaanottaa dataa, kaikki muut joutuvat odottamaan.”
Lähitulevaisuudessa tulevan IEEE 802.11ax-standardin tärkeimpiä parannuksia on Riikosen mukaan se, että turha odotus vähentyy, koska useampi laite voi liikennöidä samanaikaisesti.
”Silloin hyötysuhde paranee automaattisesti.”
Riikonen uskoo myös striimatun videon määrän ja tarkkuuden kasvamisen lisäävän osaltaan kokonaiskaistavaatimusta langattomassa verkossa. Saarela puolestaan arvioi erityisesti IoT:n (Internet of Things, esineiden internet) tuovan tullessaan kasvavia käyttölukuja. Suomessa erinomaiset ja edulliset operaattorien mobiiliyhteydet vähentävät langattomien yhteyksien käyttöä jonkin verran, mutta muunlaisten laitteiden älyominaisuudet tulevat Saarelan mukaan kasvattamaan liikennettä.
”Jos jääkaappi ja muut kodinkoneet alkavat liittyä verkkoon, niihin ei tule omaa sim-korttia. Se kuormittaa ja kasvattaa wlanin käyttöä riippuen siitä, kuinka paljon dataa liikkuu.”
Saarela uskoo, että korkeat (60GHz) ja matalat (900MHz) taajuudet avaavat uusia mahdollisuuksia verkon käyttäjille.
”Matalalla pääsee pidempiä matkoja häiriöttömämmin, kun taas korkealla kuljetaan lyhyttä matkaa nopeasti. Molemmille on oma käyttökohteensa.”
