Mitä sosiaalinen media tekee demokratialle? Sitä pohtivat Martin Gelin ja Karin Pettersson uudessa kirjassaan Internet är trasigt – Silicon Valley och demokratins kris.
– Olin tehnyt juttuja Piilaaksosta viiden vuoden ajan Dagens Nyheter -sanomalehdelle. Rupesin miettimään, että Piilaaksosta pitäisi kirjoittaa myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Fokus kun oli siihen asti ollut pääasiassa kuluttajissa ja tuotekehityksessä, kertoo Martin Gelin, Dagens Nyheterin USA:n kirjeenvaihtaja.
Ajatus sosiaalista mediaa ja demokratiaa käsittelevästä kirjasta syntyi, kun kirjan toinen tekijä, Aftonbladetin entinen politiikan päätoimittaja Karin Pettersson oli Harvardissa opiskelemassa ja perehtyi oikeistopopulismiin. Kirjan tausta-ajatuksena oli se, että monille ihmisille sosiaalisen median kanavat ovat nykyisin pääasiallinen uutislähde. Kirjassa esitetään, että osa oikeistopopulismin maailmanlaajuisesta noususta voidaan johtaa tästä muutoksesta.
Palveluntarjoajat pysyttelevät passiivisina
Sen selittämiseksi, miten tämä tapahtui, ja miten sosiaalinen media vaikuttaa käsitykseemme maailmasta, kirjoittajat ovat haastatelleet tutkijoita, aktivisteja ja teknisiä asiantuntijoita eri puolilta maailmaa.
– Sosiaalisella medialla ei ole minkäänlaista journalistista roolia. Somessa suositaan sisältöä, joka saa aikaan eniten sitoutumista ja voimakkaita tunteita, kuten vihaa. Tunnereaktioita herättävä sisältö leviää parhaiten ja korostuu hakutuloksissa. Se, että ihmisille syntyy riippuvuus sosiaalisen median palveluista ja halu kurkata sovelluksiin jatkuvasti, on kannattava liiketoimintamalli. Samasta syystä yritykset suhtautuvat uskomattoman passiivisesti luomiensa sovellusten synnyttämien ongelmien ratkaisemiseen, Gelin valottaa.
Tiedotusvälineissä myös luodaan kuvaa siitä, että oikeistopopulistiset toimijat olisivat muita parempia sosiaalisen median käytössä.
– Somen ja äärioikeiston suhde toimii itse asiassa toisin päin. Sosiaalinen media soveltuu oikeistopopulistisille ääriliikkeille hyvin, koska vihaan perustuvat viestit ovat parhaiten leviävää somesisältöä, hän huomauttaa.
Vaihteleva vastaanotto
Kirja on saanut vaihtelevan vastaanoton. "Tämä on epäilyksettä tärkein koskaan kirjoitettu kirja", julistaa arvio. Toisessa arviossa ollaan kriittisempiä: "bensaa jokaisen internetiin epäluuloisesti suhtautuvan liekkeihin".
– Tavoitteenamme oli aloittaa uusi, kattavampi keskustelu näistä asioista. Uskomme, että liian suuri osa teknologiaan liittyvästä keskustelusta niin Ruotsissa kuin USA:ssakin käydään tekniikkapuolelta tulevien, alalla työskentelevien henkilöiden kesken. Heillä on oma lehmä ojassa, joten totta kai he haluavat puhua vain siitä, miten huikea juttu internet on.
Gelin toivoo, että hän ja Pettersson onnistuisivat istuttamaan uusia ajatuksenalkuja lukijoidensa mieleen.
– Toivomme, että kirjamme avaa sitä, että kyseessä on maailmanlaajuinen ilmiö. Toimivien uutisrakenteiden romahtaminen, ja sen seurauksena Euroopassa ja Yhdysvalloissa tapahtunut poliittinen kehitys ei ole edes pahin mahdollinen tilanne. Vielä pahempia seurauksia on ollut varsinkin Aasiassa, julmana esimerkkinä Burman pakolaistilanne.
Ei yhteyttä vaan jännitteitä
Miljoonat ihmiset pääsivät internetiin suunnilleen yhdessä yössä, kun Facebook lanseerasi mobiilisovelluksensa Burmassa. Tästä seurasi se, että Facebookista tuli monille ainoa uutislähde, ja sovelluksesta ainoa tapa päästä nettiin. Sen sijaan, että sosiaalinen media olisi yhdistänyt ja sivistänyt ihmisiä, jännitteet, viha ja väärinkäsitykset lisääntyivät sosiaalisen median käytön seurauksena eri kansanryhmien välillä. Facebookin kautta alkoi levitä valtavat määrät virheellistä, väkivaltaista ja islamofobista sisältöä. Tämä edesauttoi hirvittävää kansanmurhaa ja sitä, että miljoonat ihmiset joutuivat lähtemään pakolaisiksi, Gelin kertoo.
Huolimatta muun muassa YK:n selväsanaisista varoituksista Facebook reagoi Burman tapahtumiin hitaasti ja kankeasti. Gelin korostaakin, että emme voi jäädä odottelemaan sitä, että teknologiayritykset reagoivat itse.
– Emme voi luottaa Mark Zuckerbergiin, jos hän väittää skarppaavansa tällaisissa asioissa. Nämä yritykset eivät muutu itseohjautuvasti. Toiminta on reaktiivista, ja yritykset tekevät niin vähän muutoksia kuin mahdollista, jotta osakekurssi ei heilahda, Gelin lataa.
Uusia liiketoimintamalleja tarvitaan
Mitä sitten voimme tehdä tämän kehityksen muuttamiseksi?
– Niin kauan kuin sosiaalinen media perustuu sitouttamiseen ja huomion saamiseen, se tulee tukemaan vihan ja ennakkoluulojen leviämistä. Tarvitaan siis toisenlaisia liiketoimintamalleja. Meidän tulisi tukea sellaisia journalistisia hankkeita, jotka pyrkivät tarjoamaan hyvää journalismia esimerkiksi tilausperusteisesti. Suurin vastuu on tietenkin poliitikoilla ja siten meillä äänestäjillä. Poliitikkoja kannattaa painostaa toimimaan ja tekemään jotain asialle, koska yritykset eivät tule tekemään muutoksia vapaaehtoisesti.
Lue myös
Uudet rajapinnat toimivat kuin ajatus
Kohti älykkäitä kaupunkeja